Viime vuosina on ollut mielenkiintoista seurata lavaleukailun kehitysta. Ihmeellistä kuinka paljon Suomessa on esiintymishaluisia ihmisiä. Jopa eräs ekonomikin on jättänyt järkevän ja taloudellisesti kannattavan uransa ja ryhtynyt stand up –koomikoksi! Kun urani alkuaikoina tätä omaa lajiani - angloamerikkalaiseen perinteeseen nojaavaa lavakomediaa - esitti kourallinen ihmisiä suomeksi, nyt heitä taitaa olla satoja, ellei tuhansia. Stand up –komedia eli lavaleukailu ei tietenkään rajaudu kovinkaan selkeästi kaikista muista yksin esittämisen muodoista. Se, mikä toi uutta ryytiä suomalaisen huumoriperinteen kentälle, on ollut sisällön merkityksen kasvu. Numeroista on tullut "älyllisempiä". Hömppä ei enää yksin myy. Teatterikoulusta saadut perusasiat ovat toimineet tälläkin alalla. Ympäristön havainnointi, elämän tarkkailu, asenne, rentous, rytmi, kontakti, improvisointi, intensiivisyys ja yleisön kunnioitus ovat kaikki tärkeitä osa-alueita lavaleukailussakin. Niiden lisäksi joutuu opettelemaan tyylitajua ja itsekuria. On tiedettävä missä menee taiteen ja hyvän maun välinen raja. Ajoissa pitää olla keikkapaikalla ja selvin päin. Taiteellisia vapauksia ei ole. Jos tilaaja haluaa 28 minuutin numeron, niin montaa minuuttia ei kannata olla lavalla yli- tai aliaikaa. Aitous ja alkuperäisyys on koko homman juju. Toisen materiaalia ei kukaan itseään kunnioittava koomikko esitä. Vaikka kaikki jutut ja tarinat on periaatteessa jo kerrottu ja ei ole uutta ja sinällään mielenkiintoista saada pakit rakastetultaan tai paljastua päiväunissa eläväksi haihattelijaksi, on silti verrattoman hassua kuinka nuo asiat tapahtuvat juuri tuolle henkilölle, tuossa lavalla, juuri nyt. Sen, kuinka lähellä lavapersoona on esiintyjän omaa persoonaa, saa jokainen annostella mielensä ja tyylinsä mukaan. Jos lavapersoona karkaa kovin kauaksi omasta itsestä, se voi muuttua epäuskottavaksi. Kuten huomataan, lavaleukailussa pätevät täysin samat asiat kuin näyttelijän työssä ylipäätään. Se, että sitä voi harrastaa kuka tahansa ja missä tahansa, on sekä hyvä, että huono asia. Alaan pätee samat lainalaisuudet kuin internetiin. Kaikkea löytyy. Hyvä ja huono pitäisi yleisön osata itse erottaa. Ja siinä puuhassahan ihmisjoukot ovat aina olleet parhaimmillaan. Ainakin kun Suomen Euroviisuedustajia katselee. Vapaus esiintyä missä vain ja esittää mitä vain voi kääntyä itseään vastaan nykyisessä atomisoituneessa markkinatilanteessa. Ehkä tuo "näyttämötaiteen Marrakeshin tori" kaipaa sittenkin jonkinlaista arkkitehtuuria. Voisiko EU laatia alalle direktiivin? Tämä palsta oli varattu oman itseni esittelylle, joten tässä tulee. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää Markku Toikasta. - freelancer-näyttelijä - syntynyt Somerolla 1955 - naimisissa - kaksi lasta - asuu Helsingissä

Markku